Vaateteollisuuden ja “pikamuodin” hiilijalanjälki

Ihmiset ympäri maailmaa ovat heränneet matkustamisen ja yksityisautoilun tuottamiin päästöihin luonnon kannalta. Kuluttajat puuttuvat nyt omaan kulutukseensa esimerkiksi suosimalla enemmän julkista liikennettä, matkustamalla junalla lentokoneen sijaan, lajittelemalla roskansa ja sanomalla “ei” pillille ravintolassa. Tässä on keinoja, joilla toden totta omaa hiilijalanjälkeä saadaan pienennettyä, mutta samalla sekä kuluttajilta että monilta yrityksiltä unohtuu pienen pieni yksityiskohta, joka on vaateteollisuus.

Muoti ja ekologisuus

Erityisesti pikamuoti on tällä hetkellä leimattu yhdeksi suurimmista vaateteollisuuden syntipukeista, ja syystä. Pikamuodilla viitataan sellaiseen vaateteollisuuteen, jossa valmistetaan uusia vaatteita yhä nopeammin, yhä halvemmalla ja entistä heikommilla ja epäekologisemmilla materiaaleilla. Pikamuoti on toisaalta sidottu täysin myös väestönkasvuun, sillä joidenkin arvioiden mukaan vuonna 2050 vaatteita tullaan myymään jo kolminkertainen määrä esimerkiksi vuoteen 2015 verrattuna, jolloin vaateteollisuuden jättämä hiilijalanjälki olisi koko maailman hiilibudjetista jopa 26 % luokkaa.

Vaatejätit ovat puhuneet enemmän ja enemmän kierrättämisestä ja tuotannon vähentämisestä. Kyseessä on kuitenkin valtava muutos miljardeja euroja vuosittain tienaaville monikansallisille yrityksille, joilla on kymmeniä tuhansia tehtaita ympäri maailmaa. Samalla myös muotinäytösmaailma on kiinnittänyt yhä enemmän huomiota vaateteollisuuden kasvattamaan hiilijalanjälkeen ja alalla on hiljalleen ymmärretty, että mitä lähempänä vaatteet valmistetaan ja mitä laadukkaammasta kankaasta ne tehdään, sitä pienempi myös niiden hiilijalanjälki tulee olemaan. Esimerkki hiilijalanjäljen pienentämisestä on euro 2020 ottelut, jotka löytyvät nykyään verkkosivulta verrattuna aiempaan, kun kaikki jalkapallo-aiheinen tieto löytyi vain painettuna paperilla.

Vaateteollisuuden pimeä puoli

Helsingin Sanomien julkaiseman artikkelin mukaan vaateteollisuus tuottaa maailmanlaajuisesti yhtä paljon päästöjä kuin lentoliikenne ja rahtilaivaliikenne yhteensä. Vaatteita valmistavat yritykset ovat kuitenkin vasta hiljalleen heräämässä tähän faktaan, vaikka radikaaleja toimia tarvitaan ja pian.

On arvioitu, että jopa kaksi kolmasosaa vaatteen haitallisista vaikutuksista ilmaston kannalta syntyy valmistamiseen tarvittavien raaka-aineiden tuotannosta. Esimerkiksi tekokuitujen sekä puuvillan tuotanto yhdessä kattavat jopa yli 80 % koko vaateteollisuuden raaka-aineiden tuotannosta; nämä materiaalit edustavat myös kauppojen pikamuotia.

Lisäksi uusiutuvia energianlähteitä käytetään vaateteollisuudessa edelleen vain harvoin. Vaatteiden valmistukseen tarvittavien raaka-aineiden lisäksi energiaa kuluu valtava määrä niin pakkaamiseen, kuljettamiseen kuin myyntiin. Tätä hiilijalanjälkeä nostattavat pitkät välimatkat, sillä esimerkiksi suurin osa Suomessa myydyistä vaateista valmistetaan ja kuljetetaan Kaukoidästä asti.

Vaateteollisuuden tulisi herätä yhä voimakkaammin tähän kriisiin, jonka edessä koko maapallo on. Pieniä askeleita on jo otettu, mutta yritysvastuu on vaateteollisuudessa edelleen hyvin pieni.